Oon ollut jo yli vuoden eläkeläinen. Silti mulla tuntuu olevan sitkeässä tuo työttömän identiteetti.
Hyvä esimerkki tästä on, kun uutisissa kerrotaan esim. työttömyystuista. Riennän heti lukemaan artikkelia. Sitten muistan et asia ei koske enää minua. 
Kauankohan tässä menee, et aivot asennoituvat eläkeläismoodiin?
Jatkoa edelliseen postaukseen.
Tästä kahden maailman välissä pomppimisesta tulikin mieleen oma identiteetti.
Identitettiä oli vaikea rakentaa. Tuntui lähinnä siltä kuin olisi pitänyt olla 2 eri ihmistä samassa kehossa.
Viittova minä on erilainen kuin puhuva minä. Tämä on muuten jännä, koska viittova minä on jostain syystä sosiaalisempi ja eloisampi. Puhuva minä sen sijaan on synkempi ja sulkeutuneempi.
Yhdessä vaiheessa oli kriisi minäkuvan kanssa, kun tuntui siltä etten tiennyt kuka olen ja mikä olen.
Minusta on tärkeää, että tiedostan tämän asian ja pystyn ymmärtämään miksi toimin niin kuin miten toimin.
Jatkoa edelliseen postaukseen.
Tästä kahden maailman välissä pomppimisesta tulikin mieleen oma identiteetti.
Identitettiä oli vaikea rakentaa. Tuntui lähinnä siltä kuin olisi pitänyt olla 2 eri ihmistä samassa kehossa.
Viittova minä on erilainen kuin puhuva minä. Tämä on muuten jännä, koska viittova minä on jostain syystä sosiaalisempi ja eloisampi. Puhuva minä sen sijaan on synkempi ja sulkeutuneempi.
Yhdessä vaiheessa oli kriisi minäkuvan kanssa, kun tuntui siltä etten tiennyt kuka olen ja mikä olen.
Minusta on tärkeää, että tiedostan tämän asian ja pystyn ymmärtämään miksi toimin niin kuin miten toimin.
