"Huomaan kuitenkin, että pistekirjoituksen ja näkevien tekstin vertaamisen normi on juurtunut syvälle. Uskon, että tämä voinee olla heijastusta laajemmasta vammaisten ihmisten marginaalissa olemisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsevat vammattomuutta ja tietynlaista toimintakykyä olettavat normit (ableismin käsite, ks. esim. Campbell 2001: 44; Garland-Thomson 2011, 2024). Myös Englebretson ym. (2023) sanovat, että kyse ei ole vain näkevien ajatusmallista, vaan käsitys pistekirjoituksesta eräänlaisena näkevien lukutaidon korvaajana on laajasti sisäistetty myös näkövammaisten itsensä keskuudessa. Myös minun tutkimukseni vastaajat ovat osin sisäistäneet tämän ajatustavan. Se näkyy vastauksissa ilmauksissa kuten ”korvaava järjestelmä”, ”pistekirjoitus on yhtä helppoa kuin muukin kirjoitus” ja ”tavallinen kirjoitus” näkevien kirjoitukseen viitattaessa. Näissä sanavalinnoissa pistekirjoitus kuvataan toissijaiseksi: se korvaa jotakin, se on epätavallista ja sitä verrataan yleiseen normiin."

Pistekirjoitusjärjestelmien erityispiirteitä ovat esimerkiksi matematiikan pistekirjoitusstandardien eroavaisuudet kielten välillä, pistenuottikirjoituksen universaalius tai erilaiset lyhennejärjestelmät.

Ei ole vain pariakaan kertaa, kun olen kuullut esimerkiksi matematiikan pistekirjoitusstandardien suhteen, että "nehän pitäisi yhtenäistää", joka on tullut näkevän ihmisen suusta. Ei välttämättä ole epäselvää, että monessa suhteessa tämä voisi olla kätevä muutos, sillä sitten matematiikkaa voisi lukea pistekirjoituksella riippumatta siitä, mitä kieltä puhuu (koska näinhän on näkevien maailmassa).

Kielen, standardin ja järjestelmän muutos on ennen kaikkea kulttuurinen muutos, eikä sitä voi typistää merkkijärjestelmän muuttamiseksi. Varsinkin, kun aloite tällaiseen ei tule pistekirjoituksen lukijoiden omasta yhteisöstä, vaan ulkoapäin näkevältä.

#pistekirjoitus #saavutettavuus #näkövammaisuus