
Pari päivää sitten katsoin vanhoja peruskouluajan luokkakuviani. Luokkamme oli aina pieni. Neljä oppilasta. 3 kuuroa ja minä, vaikeasti huonokuuloinen ja ainoana puheella kommunikoiva viittomakielen lisäksi.
Asetelma oli alusta asti erikoinen kohdallani. Jostain syystä minua ei haluttu laittaa muiden vaikeasti huonokuuloisten kanssa samaan luokkaan. Sen sijaan minut laitettiin kuurojen luokkaan, jossa kukaan ei puhunut ja opetuskielenä on 100% suomalainen viittomakieli.
Kotona en voinut käyttää suomalaista viittomakieltä, sillä kukaan perheenjäsenistämme ei viittonut puhtaasti suomalaista viittomakieltä. Synnyttäjäni osasi kyllä perusviittomia käyttää sujuvasti. Se oli lähinnä tukiviittomista, mutta kuitenkin. Tästä syystä minulla on 2 äidinkieltä ja molempia käytän täysin natiivisti.
Vaikka kieliä oli käytössä kaksi, niin siinä tuli vielä mukana kulttuuri. Minun piti aina kotona laittaa kuurojen "maailmasta" sisäistetty kulttuuritietoisuus syrjään siksi aikaan, kun elelin kuulevien "maailmassa". Siellä ei ymmärretty tiettyjä juttuja. Sama oli toisinpäin.