
Kävin Karstulan Kilpisuon luontopolulla patikoimassa.
Patikointi lankkujen päällä ja kuurosokeus on hurja yhdistelmä. Fokus oli 200% tasapainoilussa. Keho kytki survival-moden päälle ja jokainen lihas oli jännittynyt. Tein kaikkeni pysyäkseni pystyssä, sillä mulla on todella huono tasapaino vamman vuoksi. 💀 Mun piti rauhoitella välillä itseäni puhumalla itsekseni ääneen, jotta en mene paniikkiin. Valkoisesta kepistä ei muuten ole yhtään apua patikoinnissa. 🦯🙅♀️
Mut mä selvisin tuolta kaatumatta ja enkä mennyt lukkoon. Hyvä mä! 👏
Näin polun varrella pieniä lakkoja ja siellä oli myös mustikoita. En maistanut taaskaan marjoja. Ties jos vaikka joku on tehnyt hätäpissat niiden marjojen päälle. 🤷♀️😂
Sit mä näin heinäsirkan. Se oli helppo nähdä, kun pysyi lankussa paikallaan. Ei meinannut lähteä pois tieltä. Samu varmaan kaipasi seuraa. 😇