Löysin jotain vanhoja muistiinpanoja koneen syövereistä, joissa fiilistelin NFT:tä sillee, et onha iha siisti juttu, kun omistajuuden voi todistaa jonku blockchain-härpäkkeen avulla ja koska se pitää kirjaa omistajista, niin aina tiedetään, kuka on ollut ensimmäinen omistaja.
Sit kans, kun NFT:tä myydään eteenpäin, niin tälleen alkuperäiselle omistajalle voidaan myös maksaa osia jatkomyynneistä.
Sit olin iha nostalgiatripillä, koska Habbo-NFT:t oli olemassa (https://www.habbo.fi/community/article/12990/habbo-nftista-habbo-collectibles-kerailytuotteisiin).
Sit muistiinpanot alkaa vähä vajoon:
"Mitä NFT:n omistaminen tarkoittaa? Aa, se on siis vain osoite johonkin paikkaan ja tää linkitys voi mennä rikki. Eli sitä asiaansa ei oikeesti omista."
"Ilmeisesti NFT:t kuluttaa luonnonvaroja, koska blockchain vaatii laskentatehoa. Ei vaikuta kauheen hyvältä."
"Niin, ja jotkut voi vaan myydä sun omaa taidetta NFT:nä ellet itse 'minttaa' eli luo tätä NFT:tä, mikä sit jo maksaa. "
Sit taisin katsoa Dan Olsonin "The line must go up" ja usko oli menetetty: https://youtu.be/YQ_xWvX1n9g?si=h8NWbZfTJVN9E8Di
