Merinen puhuu aika paljon somesta ja sen merkityksestä hänelle, ja miten politiikka vaikuttaa enemmän olevan väline somen tekemiseen kuin toisinpäin. Puhujanpönttöön mennään sanomaan asioita, jotka näyttää hyvältä somessa.
Sarjassa tuodaan esille, miten hän on tullut mukaan aika ulkolaidalta, eikä mitenkään perinteiseen tyyliin. Vaalitilaisuudet eivät oo kiinnostaneet, eikä hän oikeestaan oo osannut niissä puhuakaan kaupunkilaisille.
Ensin tuli aateltua, että Merinen on aika hoopon oloinen tyyppi ja miksiköhän hän edes on poliitikassa - ja onko se hyvä asia, että hän on.
Sitten toisaalta hänen kauttaan on tullut esiin monia asioita, joita moni kokeneempi poliitikko pitää normaaleina tai itsestäänselvinä, kuten repivä työilmapiiri, torivaalityön perinne ja viimeisimpänä eduskuntavaaliavustajien huono kohtelu ja häirintä kansanedustajien taholta.
Hän on rikkonut eduskunnan ja politiikan teon normeja, mikä sitten toisaalta tuntuukin arvokkaalta. Se on ollut mahdollista somen avulla.