Lopulta tämän Suomen hallituksen ulkopoliittisen vätystelyn taustalla on se fakta, että Yhdysvallat on ollut ja on edelleen hallituksen märkä uni sisäpoliittisesti. Yhdysvallat on malliesimerkki siitä, mihin hallituksen ajama kahden kerroksen väen politiikka ennenpitkää johtaa ja olisi aika naiivia ajatella, että sitä ei myös Kokoomuksen johdossa ja taustavoimissa tajuta.
Se, mitä oikeisto ei tajua - tai ainakaan halua myöntää - on, että oikeistohegemonia tulee väistämättä johtamaan valtioiden välisiin kriiseihin, onhan se lopulta itsekkyyden politiikkaa ja sen keskiössä on oman vahvuutensa osoittaminen muille öykkäröimällä. Vaikka eläisimme loputtomien resurssien utopiassa, ennen pitkää toisten tontille pitäisi päästä ihan vaan näyttämisen halusta. Se näkyy nyt selvästi Grönlannin tilanteessa: vaikka Grönlannissa on toki rikkautensa, eivät ne varmasti ole sen arvoisia, mitä Yhdysvallat tulee tässä menettämään, mutta sillä ei ole väliä, ainoastaan apinamaisella uhoamisella.
Tässä ei toki ole myöskään mitään eroa siihen, miten Venäjä toimii, mitä nyt Putin on osannut olla hivenen hienovaraisempi alkuun, mutta hänenkin kohdallaan koulukiusaaja-asenne tulee väistämättä läpi.
Trump ja Putin eivät kuitenkaan ole mitään poikkeuksia, vaan väistämätön lopputulos oikeistolaisesta politiikasta. Tai toki ilmiö on huomattavasti vanhempi kuin oikeisto-vasemmisto-jakolinja ja historian pohjalta valitettavan väistämätön lopputulema, mutta voi ainakin toivoa, että meillä on enenevissä määrin työkaluja asian näkemiseen ja sen ymmärtämiseen, että voitaisiin tehdä myös toisin. Mutta se vaatii aikaa ja etenkin kykyä tehdä pitkäkantoisia päätöksiä, se kyky taas ei synny ilman koulutusta. Sen takia oikeisto haluaa maailman, joka on loputtomassa sodan ja uhittelun kierteessä, sillä paremmassa maailmassa oikeistoa ei ole olemassa. Sen eteen oikeisto on valmis uhraamaan kaiken.