@rolle Koen, että Mastodonissa pystyn keskustelemaan kaikista mua kiinnostavista aiheista, oli ne sitten fandom-, IT-, ajankohtais- tai ihan vaan jotain paskapostailuasioita. Musta Mastodon muistuttaa aiemmin käyttämääni Tumblria siinä mielessä, että täälläkin on olennaista tehostaa muiden tekemiä postauksia, jotta alustan käytössä olisi jotain järkeä.

IG tuntuu vähän kuolleehkolta sosiaaliselta kantilta. Pidän tiliäni yksityisenä ja seuraan lähinnä kavereita, mutta jotain jää puuttumaan.

1/2

@rolle Twitter muuttui myrkylliseks jo ennen muskia, häivyin sieltä ja sen jälkeen ei ollut mitn vastaavaa, kunnes tuli threads joka sitte tuntui väärälle (koska algoritmi). Facebookissa ja Linkedinissä iso kynnys sanoa mitn ja molemmat paineistaa ja ahdistaa, vuoden vaihteessa törmäsin sun blogi kirjoitukseen ja sen pohjalta ilmestyin tänne. Tänne on kiwa kirjoitella ajatuksiaan ja vaikuttaa kiwalle paikalle (ei paineita tai ahdistuksia toistaseks) 😊 introverttina myös kirjoittaminen on ollut aina helpompaa, vaikkakin "perus someista" jäänyt pelkkä "tykkäily" päälle 😅 Opettelua vaan ja himpun verran uskallusta.

@rolle Vahva sama, meille tuli netti himaan 1995 ja silloinen palveluntarjoaja Inet tarjosi jokaiselle nettiliittymäasiakkaalleen oman ”domainin”, muistaakseni muodossa http://personal.inet.fi/perhe/sukunimi jota pystyi hieman varioimaan. 1996 lainasin kirjastosta HTML-opetuskirjan ja tein omat kotisivuni. Aika pian kirjan opit oli hallussa ja siirryin suoraan pöllimään HTMLlää muiden verkkosivuilta rakentaakseni sivuistani kunnolliset. Pääsin jopa Tilt-TV ohjelmaan niillä, mulla oli sellainen sivu siellä, jonka tarkoitus oli olla virtuaalinen vessanseinä. Ms Paintista pöllin marmoripinnan kuvan (sen mintunvihreän) ja siitä taustat ja sitten sivuille lomake, jolla pystyi lähettämään haluamansa tekstin mulle spostilla. Aika pian tuon jälkeen ryhdyin pitämään blogia, varmaan 1997/98 kun tajusin, että se oli halvinta sisällöntuotantoa. 2004-2008 elin tyystin ilman tietokonetta, joten siitä ei ole mitään digitaalista jälkeä, 2012 perustin blogin bloggeriin, jota päivittelin aika taajaan aina Ukrainan sodan alkuun. Siinä sivussa hengasin twitterissä trollaamassa, mutta nyt kaikki somet ovat pilalla ja tänäänkin olen käyttänyt lähinnä Mastodonia 😌

@rolle Liityin Twitteriin '08 kun halusin kirjata ajatuksiani muuallekin kuin hyvän päivän tuttujen täyttämään Facebookiin ja henkilökohtaiseen blogiini. Tiukka merkkirajoitus kiehtoi, pakotti tiivistämään. Tili oli monta vuotta lukollisena, kun purin sinne silloisen työni aiheuttamaa stressiä. Pomo ja työkaverit löytyi fb:n kaverilistalta, niin sinne ei kehdannut ahdistustaan oksentaa 😅 Muskin myötä lopullinen siirtymä tänne tuntui luonnolliselta, tilin olin rekannut jo viitisen vuotta aiemmin.

@rolle
Lyhyesti: koska Twitter muskiintui pilalle.

Pidemmin: Twitter oli kymmenen vuoden ajan mun suosikkisomeni, osasin kuratoida feedin kivaksi ja mulla oli (kuitenkin vaatimaton) näkyvyys, jota ei missään muualla. En ole koskaan ollut kuva-ihminen, joten insta ja vastaavat ovat vähän nääh. Twitterin jälkeen testasin Threadsia, ihan ok, mutta turhauduin algoritmiin, joka piilotti osan julkaisuista *täysin*.

Mastodon tuntui pitkään pelottavalta ja hankalalta (mitenniin eri serverit häh?) ja olin aika someväsynyt opettelemaan uutta. Mutta kokeultuani en ole katunut. Täällä on jotain samaa kuin Twitterin alkuvuosissa tai Ircissa, joka sekin oli aikoinaan iso osa elämää.

Mulla on yhä Meta-tilejä, Facebookia vilkaisen kerran kuukauteen mutta Messenger on yhä tarpeellinen. Insta on tosiaan nääh, mutta tarpeellinen sen osalta, että mitä kirjasomessa tapahtuu. Lisäksi pidän osin pystyssä kustantamon somea, joten osaa alustoista on vain siedettävä.

@rolle silleen.. Media-ammattilaisena, pysyin pitkään pois netistä. Blogia kirjoittelin joskus, ja jossain on mun nettisivut.

Fb päädyin yhden koulun takia, kun viestintä oli siellä. Ig ku hetken elätin itteäni taiteella. Ny oon poistanut itteni metasta, whatsappia lukuunottamatta.
Googlestaki on jäljellä gmail+YouTube kuhan saan YouTubesta videot talteen lähtee neki.

Tykkään kirjoittaa ja lukea, vaikka oonko lukihäröinen visualisti.

Tykkäsin threadsista hovin, mutta sanaraja ärsytti ja sitte se Alko menee muutenki alamäkeä.

Oon bluesky mutta hyvin vähän.
Täällä.. Viihdyn.

@rolle Muiden somejen osalta halusin olla siellä missä muutkin on, seurata mitä tutut päivittelee ja päivitellä omia juttuja. Perinteiset somet on kuitenkin vuosien saatossa alkaneet tuntua vähemmän osallistavalta ja enemmän passiivisilta alustoilta. Tykätään postauksista, mutta ei oikein osallistuta tai kommentoida, jolloin keskustelua ja aitoja ihmiskohtaamisia ei synny. Ihmiset jää vain staattisiksi profiilikuviksi. Mastodoniin tulin koska kaipasin jotain muuta.

@rolle Nähdäkseni mitä muut, pitkälti samanhenkiset ajattelee ja touhuaa. Liityin tänne 2018 lähinnä Linuxiin liittyviä asioita seuraamaan. Enemmän aloin kirjoittelemaan Muskin paenneiden tänne tultua.

Facebookissa olin muutaman vuoden ihan alussa ja kyllästyin nopeasti. Twitteriin liityin heti alkuun. Siellä seurasin lähinnä oman alan toimijoita. Se loppui, kun vaikeuttivat kronologista seurantaa ja algoritmi ei tuonut silmille sitä mitä halusin nähdä.

@rolle Mä kiinnostuin Linkkarista ja Twitteristä ensisijassa kirjoittamusalustoina. Mulla kiinnosti, että miten kirjoitetaan, että pääsee 'viraaliksi'. Ehkä sillon ajattelin sen olevan jotenki hyvää kirjottamista.

Sitten koin, että mulla on jotain kiinnostavaa jaettavaa ja yritin lähestyy somea "Show your work" -näkökulmasta.

Nykyään tää on tällasta kivaa ajanvietettä seurata erityisesti Mastodonin keskustelua. Haluun tuoda jotain arvokasta mukaan ja jaan sitten näkemyksiä omista kiinnostuksenkohteista.

Muoks: Mä en oo oikein ikinä menny kovin syvälle Facebookiin tai Instagramiin. Jotenkin muhun ei vedonnut se, että saan jakaa lähipiirille vielä enemmän asioita itsestä. Sitten en myöskään oo kokenu, että kuvapohjaisuus ois mun juttu. En varsinkaan osaa ottaa itsestä kuvia sillä tavalla, että kummankaan käyttö olisi ollut ominaista.

@rolle Emmä muute mut friendica on niin kamala. Ja fb:seen meni vaan pinna, meta firmaan ja algoritmeihin ja mainoksiin ja firman epäeettisiin paskatekoihin instassa jne.

Insta (eli sen myötä pixelfed) ei koskaan vaan tarttunut itelle.

Twitteriä vaan vihasin ja lakkasin käyttämästä sitä ehkä kuukauden jälkeen. Tilin poistin kun se musk osti sen.

Samaan aikaan tykkään siitä et tääl on ”pienemmät piirit” mut myös kaipaan niitä ihmisiä mitkä jäi fb:seen tai sieltä lähtiessä valitsi bs:n.

@rolle twitteriin liityin aikoinaan Iranin protestien aikaan 2009 mutta jäin sinne koska tyyli viestiä lyhyillä teksteillä sopi persoonalleni oikein hyvin, ja siellä oli myös tosi monenlaisia ihmisiä ympäri maailman. Blogini ovat olleet aina harrastus/työ-aiheisia, mikroblogi oli kiva tapa pitää eräänlaista henkkoht päiväkirjaa mitä on tehnyt ja mitä ajatellut, ja samalla kommentoida muiden juttuja.

@rolle Oon aikaisemmin pitkään ja aktiivisesti käyttänyt sekä FB:ia että IG:ia, mutta raja sen itselle epärelevantin sisällön tuputtamisessa on vahvasti tullut vastaan ja tällä hetkellä käytän näitä todella vähän ja ajan tilejä hissukseen alas.

Instagram pitää tiukemmin otteessaan yhden spesifin harrastusskenen vuoksi. Tosin sosiaalinen kanssakäyminen siellä on kyllä usein hyvin kahden välistä, eikä laajempia keskusteluja kovin helposti synny. Tällä hetkellä pohdin, millä keinoilla voisin olla olematta Instassa ja silti osa kyseistä yhteisöä.

Mastodoniin houkutteli ennen kaikkea puoliso, joka sitkeästi varmaan pari vuotta puhui fediversumista mulle. Lämpeni vähän hitaasti, mutta nyt pidän tosi paljon!

Kuulun samaan kirjoittamisesta pitävien koulukuntaan, joskin myös kuvien ottaminen ja jakaminen on kyllä ollut mieluisaa. Mastodonissa yhdistyvät nämä sikäli kivasti, että teksti on ykkönen, mutta kuvia on helppo lisätä aina mukaan, jos siltä tuntuu.

Olen pohtinut, pitäisikö olla myös Pixelfed-tili, mutta en halua julkaista samoja asioita kahdessa paikkaa ja haluaisin koittaa, onnistuisiko somessa olo niin, että suunnilleen kaikki omat jutut olisivat yhdellä ja samalla tilillä. Ennen olen jakanut juttuja harrastusten mukaan eri tileille, mikä on ollut myös raskasta.

Twitteristä en koskaan hirveästi pitänyt ja Blueskyta en ole vielä lähtenyt kokeilemaan. Todennäköisesti pitäisi ihan omien töiden vuoksi, mutta katsotaan nyt.

@rolle Koska Twitter meni mahdottomaksi käyttää tunnetuista syistä, ja Facebook on täynnä mainoksia ja huijausyrityksiä. Olen myös Bluesky:ssa koska siellä on monta taiteen, politiikan yms tyyppiä joita mielelläni seuraan, jotka eivät ilmeisesti tiedä Mastodonista, tai luulevat että tämä on liian vaikea. Instagramissa oli tili monta vuotta sitten mutten juurikaan käyttänyt, aivan liian heppoista sisältöä minun makuuni, ja sitten vielä mainokset päälle. (Ja nykyään tietysti AI-paska saa myös pysymään poissa Metan palveluista.)

@rolle Periaatteessa tykkäisin blogata satunnaisesti, mutta julkaisukynnys karkaa kauhean äkkiä hirveän korkeaksi. Ja jotta sen vaivan viitsis nähdä niin sillä pitäis ehkä joku lukijakin olla, ja sitten se kaatui jo omaan mahdottomuuteensa.

Mastodon, ja etenkin Mementomorin sallimat pitkät tekstit tuntuu olevan mukava välimuoto tästä: joskus tekee mieli jakaa joku pöljä koirakuva, toisinaan tekee mieli kirjottaa pidemmästi jostain, yleensä teknisestä aiheesta. Täällä on riittävästi elämää että kukaan ei taatusti just mun postauksia odota joten sen sortin painetta ei ole. Ja samanhenkiset löytää hiljalleen toisensa, ja siitä syntyvä vertaismeininki ja vastavuoroisuus on ihan kultaa.

En ole itse muissa someissa käytännössä ollut, mutta se mitä sivusta on seurannut ja kuullut, meininki tuntuu menneen siihen että on sisällön tuottajat (luoja että inhoan sanaa ja konseptia "influensseri") ja kuluttajat erikseen. En samaistu kummallekaan puolelle 🤷

@rolle Mulle tän tyyppiset alustat on luonteva tapa höpistä ihmisten kanssa, ja toki meemit, uutiset yms on myös yksi syy.
Metan alustoilla vielä olen, vaikkakin vastentahtoisesti koska Zucker on yök. Mutta 10 v Ruotsissa ja muutama raskas vuosi Suomeen paluun jälkeen sai valitettavasti etääntymään monista kavereista kun ei vaan ollut aikaa ja energiaa pitää yhteyttä, ja kun FBssa on vielä moni, se on luonteva paikka alkaa elvyttää vanhoja kaverisuhteita.

@rolle Alunperin liityin Twitteriin, DeviantArtiin ja Tumblriin, jotta voisin postata piirustuksiani johonkin. Kahdelta ensiksi mainitulta alustalta olen lähtenyt, ja viimeksi mainittua en juuri enää käytä.

Aika tärkeäksi on muodostunut se, että somessa ympärillä on muitakin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Netin ulkopuolella olen ihan yksin esimerkiksi piirtämisharrastukseni kanssa.

Mastodonissa pidän etenkin siitä, että täällä pääsee postaamaan näkemyksiään ja pohdintojaan. Muutoin vain pyörittelisin asioita mielessäni, enkä juuri puhuisi niistä. Pidän täällä siitäkin, että halutessaan voi olla anonyymi, eikä tarvitse aina ja kaikkialla miettiä, mitä vaikkapa työkaverit tai työpaikka postauksistani ajattelevat. (Veikkaan, ettei työpaikalle ole kovinkaan monta, jotka jakaisivat vihreällä tai vasemmalla olevia arvoja, joten näkemykseni saattaisivat herättää närää.)

@rolle Itselle ehkä Mastodon on vertaistuellisehko paikka, ja sen takia täällä roikkuu pääosin. Se myös värittää paljon omaa käyttöä ja kokemusta, ja saa välillä myös tuntemaan, että onkohan sitä oikeassa paikassa, kun kaveriklikkaukset ei ole oikein se miun omin juttu (noissa aiemmissa pahissomeissa tämä toki oli kertaluokkia pahempi tunne, miksi siellä ei aktiivisena ollutkaan).

BS puolestaan on sen takia, että yrittää vähän pysyä kärryillä esim. asioista missä on itse aktiivinen, siellä tulee erittäin harvoin osallistuttua mihinkään keskusteluun (ärsyttävää, että tähän pitäisi käytännössä olla FB *ja* Instagram, omat vaparijututkin ja liitot mihin kuuluu aika pitkälle hoitaa tiedotuksen noiden kahden kautta, ja vielä epätasaisesti, joskus jutut on yhdessä niistä, joskus toisessa, harvoin jopa molemmissa).

@rolle Aikoinaan Fb:sta lähdön jälkeen tykästyin Twitterissä siihen, että keskustelu oli helppoa ja avointa, ja kun kaikki on lähtökohtaisesti julkista, on helpompaa myös suodattaa sanomisiaan kuin Fb:n tapaisilla alustoilla, joissa käyttäjää kannustetaan monipolvistamaan sosiaalista käytöstään ja luomaan hierarkioita ihmisten välille. Tämä aiheutti mulle kohtuutonta stressiä. Twitterin jälkeen tämä tuntui kotoisalta ja luontevalta, toimii samalla logiikalla mutta ympäristönä roimasti mukavampi.

@rolle Aikoinaan olin hetken aikaa facebuukissa. Yhden tytön houkuttelemana, mutta muuten siellä tunsin itseni aina pahimmalla tavalla yksinäiseksi. En siellä pitkään viihtynyt, mutta tunnukset jäi elämään.

Instagrammissa en koskaan löytänyt seuraajia. Lähinnä varkaita, jotka pöllivät kaikki kuvat omikseen.

Twitteriä en koskaan kokeillutkaan.

Redditissä roikuin pitkään. Itseään toistava ja toksinen paikka, joten lähdin pysyvästi jollain paskennuskierroksella.

Mastodonissa on ollut kivaa. 👍

@rolle Mä liityin someen vastentahtoisesti vuonna 2009, kun piti pysyä perillä omien bändieni meiningeistä sosiaalisessa mediassa ja mahdollisesti myös tehdä päivityksiä itse. Siitä se sitten lähti.

Tekstimuotoinen some on aina ollut mulle luonnollisin, ja kokisin hankalaksi kuvan liittämisen jokaiseen möläytykseeni. Mastodon-tilin tein kartoittaessani vaihtoehtoja X:lle, mutta meni vuosi tai kaksi, ennen kuin otin sen varsinaisesti käyttöön. Melko nopeasti hommasin myös oman verkkotunnuksen.

@rolle Lähdin Metan katastrofista, koska niissä ei saanut enää päättää minkälaista sisältöä feedissä näen. Suolsi kökköä ihmisiltä ja aiheista, joita en edes seurannut. Tai postauksia, jotka oli tehty viikkoja aiemmin. Ja ne hemmetin mainokset.
Mastodonin löysin kumppanin ansiosta ja täällä oli heti semmoinen ”vanha kunnon entisajan netti” meininki. Ja nyt kun aloin viimein löytämään myös suomenkielistä sisältöä, niin aina parempi!
Minulla sama juttu, tykkään kirjoitella päivityksiä. Nyt kun meidän instanssi salli pidemmät tekstit, niin ei tarvitse aina miettiä, täytyykö kertomusta tiivistää. Yleensä reiluun tuhanteen merkkiin mahtuu ihan sopivasti.

@rolle Primarily it's like an News RSS for me.