Negatiivisuus.

Elämme aikaa, joka on äärimmäisen negatiivinen. Uutiset ja some täyttyvät sodista, taisteluista, riistoista, katastrofeista, leikkauksista, välinpitämättömyydestä, rikkaiden ylimielisyydestä ja luonnon kaltoinkohtelusta.

Positiivisuudesta on tullut harvinaisuus. Kehuista, kiitoksesta, arvostuksesta, empatiasta, kiltteydestä ja avuliaisuudesta on tullut niin harvinaista, että niitä tulisi suojella.

Minua nykymaailman meno ahdistaa. Hyvä ja kaunis on niin harvinaista, että sellaiseen törmätessä sen äärelle tahtoo jäädä ihan vain hengittämään. Koska siinä se on mahdollista. Itken mieluummin kauniille asioille kuin julmien tekojen seurauksille.

Hymy on kadonnut. Kauniit sanat ja teot ovat kadonneet. Avuliaisuus ja empatia ovat kadonneet.

Muistatko sinä sen päivän, kun mieli oli synkkä eikä mistään tullut mitään? Sitten tuli se kohtaaminen, jossa joku hymyili, kiitti, kehui. Et välttämättä edes tuntenut tätä toista henkilöä. Mutta se hetki käänsi siinä päivässä värit toisinpäin. Oli taas valoa ja iloa. Tuntui hyvälle. Muistatko sen?

Tai muistatko sen päivän, kun itse kehuit ohimennen toisen uudistunutta hiustyyliä? Tai maalattuja tauluja? Tai vaikka tsellesi iloa tuovaa sisällöntuotantoa somessa? Tai kun kiitit toista tehdystä työstä tai avun antamisesta? Muistatko sen hyvänolon tunteen joka siitä sinulle tuli?

Positiivisuus ei ota paljon. Mutta se voi oikealla hetkellä antaa kaiken. Yksi sana voi pelastaa kenen tahansa päivän. Sanat ovat pelastaneet kokonaisia ihmiselämiä. Se yksi hetki, kun sanoit toiselle jotain positiivista tai kaunista, voi olla hänelle sellainen, että hän muistelee sitä vielä 20 vuodenkin päästä ja sama hymy nousee huulille edelleen. Sama ilon kyynel valuu poskelle.

Suomella on tällä hetkellä yksi historiansa p*skimmista hallituksista ja tuntuu, että aivan kaikki lipsuu kohti mätää ja loppua. Epätoivo, ahdistus, pelko ja viha nousevat esiin. Maailmalla tuhotaan kokonaista kansaa pois, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Apua tarvitsevat roikkuvat kiinni toisissaan, koska auttamaan kykeneviä ei kiinnosta.

Maailma tarvitsee hyvää! Tuodaan joka päivään jotain hyvää! Muuten me lakkaamme olemasta.

#hyvinvointi #yhteiskunta #kiltteys #positiivisuus #mielenterveys #

Negatiivisuus.

Elämme aikaa, joka on äärimmäisen negatiivinen. Uutiset ja some täyttyvät sodista, taisteluista, riistoista, katastrofeista, leikkauksista, välinpitämättömyydestä, rikkaiden ylimielisyydestä ja luonnon kaltoinkohtelusta.

Positiivisuudesta on tullut harvinaisuus. Kehuista, kiitoksesta, arvostuksesta, empatiasta, kiltteydestä ja avuliaisuudesta on tullut niin harvinaista, että niitä tulisi suojella.

Minua nykymaailman meno ahdistaa. Hyvä ja kaunis on niin harvinaista, että sellaiseen törmätessä sen äärelle tahtoo jäädä ihan vain hengittämään. Koska siinä se on mahdollista. Itken mieluummin kauniille asioille kuin julmien tekojen seurauksille.

Hymy on kadonnut. Kauniit sanat ja teot ovat kadonneet. Avuliaisuus ja empatia ovat kadonneet.

Muistatko sinä sen päivän, kun mieli oli synkkä eikä mistään tullut mitään? Sitten tuli se kohtaaminen, jossa joku hymyili, kiitti, kehui. Et välttämättä edes tuntenut tätä toista henkilöä. Mutta se hetki käänsi siinä päivässä värit toisinpäin. Oli taas valoa ja iloa. Tuntui hyvälle. Muistatko sen?

Tai muistatko sen päivän, kun itse kehuit ohimennen toisen uudistunutta hiustyyliä? Tai maalattuja tauluja? Tai vaikka tsellesi iloa tuovaa sisällöntuotantoa somessa? Tai kun kiitit toista tehdystä työstä tai avun antamisesta? Muistatko sen hyvänolon tunteen joka siitä sinulle tuli?

Positiivisuus ei ota paljon. Mutta se voi oikealla hetkellä antaa kaiken. Yksi sana voi pelastaa kenen tahansa päivän. Sanat ovat pelastaneet kokonaisia ihmiselämiä. Se yksi hetki, kun sanoit toiselle jotain positiivista tai kaunista, voi olla hänelle sellainen, että hän muistelee sitä vielä 20 vuodenkin päästä ja sama hymy nousee huulille edelleen. Sama ilon kyynel valuu poskelle.

Suomella on tällä hetkellä yksi historiansa p*skimmista hallituksista ja tuntuu, että aivan kaikki lipsuu kohti mätää ja loppua. Epätoivo, ahdistus, pelko ja viha nousevat esiin. Maailmalla tuhotaan kokonaista kansaa pois, eikä ketään tunnu kiinnostavan. Apua tarvitsevat roikkuvat kiinni toisissaan, koska auttamaan kykeneviä ei kiinnosta.

Maailma tarvitsee hyvää! Tuodaan joka päivään jotain hyvää! Muuten me lakkaamme olemasta.

#hyvinvointi #yhteiskunta #kiltteys #positiivisuus #mielenterveys #

Oulun K-market syrjintäkeissiin liittyen omaa pohdintaa.

Tämä on nyt minun oma näkökulmani. Vammaisena on äärimmäisen vaikeaa työllistyä palkkatöihin. Syitä on monia ja valitettavan usein syynä on nimenomaan syrjintä ja ennakkoasenteet vammaisia ihmisiä kohtaan. Tiedon lisääminen olisi yksi keino parantaa tilannetta. Esim. tukitoimet ja palvelut kunnan tai KELAn kautta hankittuna.

Koen silti tärkeäksi, että pääsee ylipäätään työharjoitteluun, palkkatukitöihin, kuntouttavaan työhön. On tärkeää löytää säännöllinen rytmi arkeen ja työpaikalla käynti säännöllisesti tukee yhteisöihin osallistumista ja tukee myös omaa mielenterveyttä. Tätä mahdollisuutta ei ole monilla. Ei edes minulla, vaikka halua olisi. On suuri onni päästä ylipäätään edes jonnekin tekemään itselleen mielekästä työtä, vaikka saisikin vain 12 euroa päiväpalkkaa. Kaikki tämä työ ei ole orjatyötä. Joillekin se on ainoa ja tietoinen vaihtoehto. Vammaiset ihmiset ovat erittäin hyvin perillä omista oikeuksistaan ja tätä myös tukee monet vammaisjärjestöt.

Aina ei ole raha se mikä motivoi, vaan yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus yksilönä.

#vammaisuus #tyoelama #mielenterveys #yhdenvertaisuus #tasaarvo

Oulun K-market syrjintäkeissiin liittyen omaa pohdintaa.

Tämä on nyt minun oma näkökulmani. Vammaisena on äärimmäisen vaikeaa työllistyä palkkatöihin. Syitä on monia ja valitettavan usein syynä on nimenomaan syrjintä ja ennakkoasenteet vammaisia ihmisiä kohtaan. Tiedon lisääminen olisi yksi keino parantaa tilannetta. Esim. tukitoimet ja palvelut kunnan tai KELAn kautta hankittuna.

Koen silti tärkeäksi, että pääsee ylipäätään työharjoitteluun, palkkatukitöihin, kuntouttavaan työhön. On tärkeää löytää säännöllinen rytmi arkeen ja työpaikalla käynti säännöllisesti tukee yhteisöihin osallistumista ja tukee myös omaa mielenterveyttä. Tätä mahdollisuutta ei ole monilla. Ei edes minulla, vaikka halua olisi. On suuri onni päästä ylipäätään edes jonnekin tekemään itselleen mielekästä työtä, vaikka saisikin vain 12 euroa päiväpalkkaa. Kaikki tämä työ ei ole orjatyötä. Joillekin se on ainoa ja tietoinen vaihtoehto. Vammaiset ihmiset ovat erittäin hyvin perillä omista oikeuksistaan ja tätä myös tukee monet vammaisjärjestöt.

Aina ei ole raha se mikä motivoi, vaan yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuus yksilönä.

#vammaisuus #tyoelama #mielenterveys #yhdenvertaisuus #tasaarvo